Rummun valmistus (osa 3): KEHÄ

Noitarummun valmistuksen teknisesti haastavin vaihe oli (ainakin minulle) hieman yllättäen rumpukehän taivutus. Ilman ystävällisten ihmisten apua ja lainatyökaluja tuskin olisin onnistunut - vielä kolmannellakaan kerralla. 😅 Mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin, ja jälleen tuli opittua yhtä sun toista luonnonmateriaalien ihmeellisistä ominaisuuksista ja - oman egon kärsimättömyydestä.

Rumpukehän valmistukseen on olemassa useita tapoja. Perinteisesti kehä on valmistettu päreestä tai tuohesta. Helpoimmalla pääset, jos ostat valmiin kehän nettikaupasta tai teetät kehäsi puusepällä. Nettikaupoissa myytävät kehät näyttävät olevan usein valmistettu koivuvanerista, mikä lienee kiitollinen materiaali käytettäväksi myös siinä tapauksessa, että taivutat kehän itse. Toinen vaihtoehto on työstää rumpukehä laudasta. Tässä postauksessa kerron, miten se tapahtuu.

TARVIKKEET RUMPUKEHÄN TAIVUTUKSEEN:

Lauta

Saha, vasara, taltta, suorakulma, rullamitta, kynä, hiomapaperia

Kaukalo (johon lauta mahtuu likoamaan)

Muotti (jonka päälle lauta taivutetaan kuivumaan, esim. putken pätkä)

Liimapuristimia (vähintään 10 kpl)

Kuumailmapuhallin

Puuliimaa

Välineet kehän taivutukseen. 

Rumpukehän materiaaliksi kannattaa valita helposti taipuva, mahdollisimman vähäoksainen puulaji kuten leppä, haapa tai koivu. Minä päädyin valitsemaan rumpukehäni puulajiksi tervalepän, sillä leppä on perinteinen noitien ja Alisen puu. 

Ostin mahdollisimman vähäoksaisen laudelaudan, ja puusepän verstaalla se sirkkelöitiin sopiviksi suikaleiksi. Siten sain yhdestä 2,5 cm paksuisesta laudelaudasta kaksi 0,7 cm:n paksuista lautaa ja yhden vielä ohuemman siivun. Ja hyvä, että materiaalia oli reilusti, sillä kuten jo alussa mainitsin, homma ei onnistunut ensimmäisellä, eikä vielä toisellakaan yrittämällä. Vaan ei se mitään, harjoitus tekee mestarin! 

Kun sopiva puumateriaali on valittu, on päätettävä rummun koko. Rummun halkaisijaa mietittäessä kannattaa ottaa huomioon, minkä kokoinen palanen raakanahkaa on käytettävissä. Miten kalvo aiotaan kiinnittää kehälle? Entä mikä on haluttu kehän (eli rummun reunojen) korkeus? 

Omassa rummussani nahka peittää rummun reunat.

Rumpukalvon on kiinnitysteknisistä syistä yletyttävä ainakin osittain myös rummun reunojen päälle, mutta saatat haluta nahan peittävän reunat kokonaan, ja kääntyvän jopa reunan yli rummun sisäpuolelle. Tässä tapauksessa tarvitset tietysti suuremman palasen nahkaa - tai joudut rajoittamaan rummun halkaisijan kokoa.

Minun rumpuni halkaisijaksi tuli 38 cm - sen suurempaa rumpua ei käytettävissäni olevasta kauriin raakanahkasta voinut tehdä. Rumpukehän korkeuden voi valita oman makunsa mukaan. 

Itse päädyin noin 9 cm korkuiseen kehään, ja tässäkin valintaa ohjasi käytettävissä olevan nahkapalan koko. Halusin, että nahka peittää kauttaaltaan myös rummun reunat, ja kääntyy vielä hivenen niiden yli rummun sisäpuolella. Lopputuloksena oli omiin tarpeisiini juuri sopivan kokoinen soitin: ei liian suuri ja painava, että sitä olisi kömpelö käsitellä ja kuljettaa, mutta ei toisaalta ihan pienikään.

Mutta palataanpa laudan taivutukseen. Lähtiessäni työstämään rumpukehääni, minulla oli siis 0,7 cm paksu ja 9 cm korkea leppäpuinen lauta, jonka sahasin aluksi oikeaan mittaansa. Oikea mitta on rummun ulkokehän pituus + 10 cm:ä ylimääräistä limisaumaa varten (laudan päät viistetään 10 cm:n matkalta, ja ne liimataan lopuksi toistensa päälle). 

Kun lauta on mitassa, katsotaan kumpi puoli on sen yläpuoli (kehän ulkopuoli) ja kumpi vastaavasti alapuoli (kehän sisäpuoli). Lautaa pidellään toisesta päästä vaakatasossa ilmassa, ja katsotaan kumpi puoli ylöspäin se taipuu hanakammin maata kohti. Puuta kannattaa lähteä taivuttamaan siihen suuntaan, mihin se luonnollisestikin taipuu paremmin. Merkitse siis yläpuoli lyijykynällä laudan pintaan.

Seuraavaksi tein laudan molempiin päihin viisteet taltalla. Piirsin lyijykynällä apuviivat laudan molemmille sivuille, ja sahasin noin sentin välein laudan päällypuolelta viivoihin saakka, poistaen sen jälkeen ylimääräisen puuaineksen taltan ja vasaran avulla. Lopuksi viimeistelin pinnan hiomapaperilla mahdollisimman tasaiseksi. Kannattaa olla tarkkana, että viisteet tulee tehtyä oikeille puolille, toistensa peilikuvaksi - huomioi, miten  lauta asettuu kun se taivutetaan ympyrän kehän muotoon.

Laudan pään viistäminen onnistuu melko helposti taltan ja vasaran avulla. 

Jotta laudan saisi taivutettua haluamaansa muotoon, puun solurakennetta on pehmitettävä joko liottamalla lautaa vedessä, tai lämmittämällä sitä kuuman vesihöyryn avulla. Näistä viimeksi mainittu eli höyry on nopeampi vaihtoehto, mutta vaikea toteuttaa kaupunkiolosuhteissa (voit googlettaa menetelmästä lisätietoa hakusanoilla "puun taivutus höyry" ja "steam wood bending"). Suomeksi  höyryllä taivuttamista kutsutaan perinteisesti pasutukseksi, ja sitä käyttävät edelleen esimerkiksi veneenrakentajat ja perinnejousien valmistajat.

Itse käytin rumpukehäni taivutuksessa vesiliotusta. Liotin lautaani vedessä noin viikon ajan, tätä tarkoitusta varten rakentamassani puukaukalossa, joka oli vuorattu jätesäkeillä vuotamisen estämiseksi. Juuri ennen taivuttamista tehostin vielä puun pehmenemistä vaihtamalla kaukaloon tulikuuman veden, ja annoin laudan liota siinä vielä noin 15 minuuttia kuumassa saunassa, jätesäkin alla (ettei lämpö vain pääse karkaamaan). Lopputuloksena oli höyryävän kuuma, selvästi pehmentynyt lauta.

Lauta likoamassa. Kivinen paino pitää puun veden alla.

Taivutukseen tarvitaan jonkinlainen muotti, jonka ympärille laudan saa väännettyä ja kiinnitettyä puristimilla kuivumaan. Muotti voi olla puuta, metallia tai muovia, kunhan se on riittävän jämäkkä pysyäkseen muodossaan. Tuttavani teki minulle sopivan kokoisen muotin paksusta pellistä. Vuorasin sen yläosan ilmastointiteipillä, jotta metalli ei kosteudelle altistuessaan sotkisi rumpukehäni sisäpuolta ruosteella.

Puristimia on syytä varata riittävästi. Minulla oli käytössä noin kymmenen puristinta, mutta niitä olisi saanut olla pari lisää. Arvelisin, että ihanteellinen määrä noin 40 cm:ä halkaisijaltaan olevan kehän taivutukseen on noin 15 kappaletta. Lisäksi tarvitaan puupalikoita puristimien alle, sillä niitä ei kiristetä suoraan kehää vasten. Opin kantapään kautta, että puupalikoiden tulee olla riittävän suuria, niin että puristus kohdistuu tasaisesti koko laudan leveydelle. Muuten lauta saattaa haljeta taivutusvaiheessa. Varaa siis sellaisia palikoita, jotka ylettyvät reilusti laudan reunojen yli.

Apukädet ovat puun taivutuksessa lähes välttämättömät. Käytännössä laudan taivutus tapahtuu siten, että toinen lämmittää taivutettavaa kohtaa kuumailmapuhaltimella, ja sen jälkeen toinen kiristää kyseisen kohdan muottia vasten puristimella ja puupalikoilla. Puristimia kannattaa kiinnittää niin tiheästi kuin mahdollista, palikoiden väliin ei kannata jättää juurikaan rakoa.

Ensimmäinen puristin on paikoillaan. Huomaa apupalikan muoto.

Taivutus aloitetaan laudan toisen pään läheisyydestä, mutta ei viistekohdasta; siihen palataan, kun ollaan edetty noin puoleen väliin saakka. Alussa kannattaa olla tarkkana, että lauta lähtee taipumaan suoraan, muotin reunan mukaisesti. Jos huomaat, että lauta lähtee menemään vinoon, korjaa tilanne löysäämällä puristimia ja koputtelemalla lautaa varovasti haluttuun suuntaan vasaran ja puupalikan avulla. Viistekohdat (ja toisaalta oksanpaikat, jos sellaisia on) halkeavat helpoimmin, joten näiden kanssa on syytä olla erityisen tarkkana.

Kun lauta on kiinnitetty noin puoleen väliin saakka muotin ympärille, alkupään viiste puristetaan varovasti muottiin kiinni. Näin se ehtii taipua ja kuivua hieman ennen loppupään saumakohdan työstämistä. Sitten hommaa jatketaan keskivaiheilta, edeten laudan loppupäätä kohden niin pitkälle, että on lopulta pakko irrottaa alkupään viistettä paikallaan pitävä puristin (toinen voi yrittää pitää sitä paikallaan sormin). Lopussa lämmitettään molempia viistekohtia samanaikaisesti, ja sen jälkeen ne - oikein varovasti! - puristetaan toistensa päälle. Puupalikat pitäisi tähdätä siten, että viimeinen puristin tulee juuri limisauman keskelle.

Taivutus on valmis, ja lauta saa nyt kuivua rauhassa puristimet paikoillaan noin viikon ajan.

Kehän taivuttamisessa maltti on valttia. Etene rauhallisesti - ei ole kiire mihinkään. Lauta kannattaa lämmittää huolellisesti, mutta sitä ei pidä sytyttää palamaan! Vaikka lauta on märkä, se saattaa leimahtaa, jos sitä lämmittää liikaa. Tai puupalikat voivat alkaa kärytä. Liikuttele kuumailmapuhallinta koko ajan, ettei jokin tietty kohta lämpene liikaa. Huomioi myös ympäristö, ja suojaa itsesi! Taivutusta ei pidä suorittaa minkään helposti syttyvän alustan, kuten maton päällä. Pitkät hiukset kiinni! Varaa lähistölle jotain (esimerkiksi sammutuspeitto), millä saat sammutettua mahdollisen tulipalon.

Kun lauta on saatu onnellisesti taivutettua muotin ympärille, sen annetaan kuivua noin viikon ajan. Tämän jälkeen puristimet voi irrottaa, ja siinä se on - rumpukehä, liimausta ja viimeistelyä vaille valmis! 

Rumpukehä on juuri irrotettu muotin ympäriltä, ja se on viimeistelyä vaille valmis. 

Limisauma on liimattu puuliimalla.

Lopuksi limisauma liimataan yhteen puuliimalla, puristimien avulla. Halutessasi voit vahvistaa saumaa esimerkiksi tapittamalla, mutta itse en tehnyt näin. 

Kehän terävät reunat pyöristetään hiomalla, ja saumakohta hiotaan mahdollisimman tasaiseksi erityisesti ulkopuolelta. Kiinnitä erityistä huomiota niihin kohtiin, jotka ovat kosketuksessa nahan kanssa - terävä reuna saattaa aiheuttaa rumpukalvon repeämisen siinä vaiheessa, kun nahka kuivuu. 

Jos haluat käsitellä rumpukehäsi, voit maalata, petsata tai vahata sen. Kehään voi halutessaan myös piirtää tai polttaa itselleen tärkeitä maagisia merkkejä, koristeita tai muita kuvioita. 

Poltin kolvilla kehän sisäpuolelle itselleni tärkeitä maagisia kuvioita. Tässä neljän elementin symbolit.

Jos haluat rumpuusi kädensijan, voit kiinnittää kehään poikkipuun. Minä ruuvasin ja liimasin rumpuni kädensijaksi sopivaan mittaan sahatun kuusenoksan palasen. Se kuvastaa maailmankaikkeutta ylläpitävää ja todellisuuksien eri tasot yhdistävää Maailmanpuuta.

Kädensijan mallausta paikoilleen. Sopivan kiinnityskohdan löydyttyä liimasin ja ruuvasin sen kehään kiinni.

VINKKEJÄ KEHÄN TAIVUTUKSEEN:

🌑Varaa riittävästi aikaa, ole kärsivällinen!

🌒Ota kaveri avuksi.

🌓Liota puuta niin kauan, että se on varmasti läpimärkä.

🌔Kuumenna taivutettava kohta huolellisesti.

🌕Huolehdi paloturvallisuudesta lämpöpuhallinta käyttäessäsi!

🌖Varaa riittävästi puristimia. Liian kanssa pärjää, mutta vähän kanssa on äkkiä pulassa.

🌗Puristuksessa käytettävien apupalikoiden tulee olla pitkänmallisia, jotta ne yltävät laudan yli kummaltakin puolelta, ja puristus on tehokasta myös sivusuunnassa.

🌘Kiinnitä puristimet niin tiheään kuin mahdollista. Älä jätä niiden väliin isoja rakoja. Näin lauta ei repeä niin helposti, ja lopputulos on symmetrisempi.

🌑Muotin on oltava jämäkkä, jotta se ei anna periksi kehää taivuttaessa. Muotin tulee kestää kuumuutta ja kosteutta.

🌒Rauta ruostuu joutuessaan kosketuksiin kostean puun kanssa. Jos käytät metallista muottia, se kannattaa päällystää esimerkiksi ilmastointiteipillä, ettei kehän sisäpuoli sotkeudu.

🌓Ole alussa huolellinen, että lauta lähtee menemään suoraan. Korjaa tarvittaessa.

🌔Varo oksakohtia ja viisteen ohuita paikkoja. Ne murtuvat helposti.

🌕Anna kehän kuivua muotin ympärillä rauhassa, puristimet paikoillaan.

🌖Käytä limisauman liimaukseen kestävää puuliimaa. Käytä puristimia, ja anna liimauksen kuivua riittävän kauan.

❤ Korppi ❤