Rummun valmistus (osa 2): NAHKA

Noitarummussa on kaksi osaa: rumpukalvo ja rumpukehä. Tässä osassa kerron, miten eläimen taljasta saadaan aikaiseksi mahtavasti kumiseva rumpukalvo. Samalla käyn läpi oman prosessini rumpunahkani kanssa.

Rumpukalvo syntyy raakanahkasta eli kuivatusta eläimen nahasta. Nahan on oltava riittävän suuri ja kestävä tähän tarkoitukseen. Rumpukehän halkaisija on yleensä 40 - 50 cm, mutta pienemmän tai suuremmankin rummun voi halutessaan tehdä. Soveltuvia eläimiä ovat esimerkiksi poro, peura, kauris, hirvi ja nauta. Miksei lammas, vuohi tai sikakin käy.

Valmiita rumpunahkoja voi ostaa esimerkiksi nettikaupoista, ja ne ovat yleensä poron raakanahkaa. Jos olet metsästäjä tai lähipiirissäsi joku harrastaa metsästystä, tai saat jollain muulla tavoin käsiisi sopivan eläimen taljan, voit tehdä raakanahan itse. Talja puhdistetaan, ja siitä poistetaan karvat mädättämällä tai pH-käsittelyn avulla. Sen jälkeen nahka pingotetaan kehikkoon kuivumaan.

RAAKANAHAN VALMISTUKSEN TYÖVAIHEET:

1. Eläimen kaataminen
   
2. Eläimen nylkeminen (taljan irrotus)
3. Taljan puhdistaminen
4. Taljan karvominen (karvat pois)
5. Nahan kuivaus kehikossa

Tarvittavia työvälineitä:

Puukko

Sakset

Kumi- tai muovilasta

Suuri muovisaavi (väh. 40 l)

Muoviämpäri (10 l)

Sekoituskeppi (puuta tai muovia)

Jätesäkkejä

Kaliumhydroksidia sisältävää viemäriraetta

Väkiviinaetikkaa 10 %

Suojakäsineet

Suojalasit

Talousvaaka

Pyykkinarua tai muuta vahvaa narua

Lautoja, puurimaa, nauloja, vasara, saha

Seuraavassa vaiheessa kuivuneesta raakanahkasta leikataan rumpukehään sopiva palanen, ja tarvittaessa myös nahkanauhaa kalvon kiinnitystä varten. Sitten nämä osat liotetaan vedessä pehmeiksi, ja tässä vaiheessa nahkaa voi myös värjätä niin halutessaan. Tämän jälkeen rumpukalvo on valmis kiinnitettäväksi kehälle. Näihin vaiheisiin palataan tarkemmin rummun kokoamista käsittelevässä postauksessa.

NAHAN METSÄSTYS

Lähtiessäni suunnittelemaan oman noitarumpuni rakentamista, otin yhteyttä metsästävään tuttavaani. Hän lupautuikin ystävällisesti auttamaan minua projektissani, ja suostui ottamaan minut mukaan kaurismetsälle seuraavana syksynä - näin pääsin osallistumaan rumpunahkani hankintaan, vaikken itse metsästystä harrastakaan.

Metsäkauriin pyynti alkoi syyskuun alussa, ja kävimme syksyn mittaan ahkerasti passissa aamu- ja iltahämärissä. Passipyynti tarkoittaa, että valitaan sopiva kyttäyspaikka, jossa sitten odotetaan hiirenhiljaa, josko saalis sattuisi ilmestymään ampumaetäisyydelle. 

Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Kauriin jälkiä näkyi jonkin verran, mutta eläin antoi odottaa itseään. Reissuja kertyi monta kymmentä, ja syyskuu vaihtui lokakuuksi. Aloin pikkuhiljaa tuskastua. Eikö se tulisikaan? Enkö sittenkään ole vielä oman rummun aika?

Kahvitauko kuulaassa syysaamussa.

Sitten eräänä päivänä tunsin, että oikea hetki saattaisi olla käsillä. Sinä iltana olisi täysikuu, ja mietin kuinka hienoa olisi saada kauris juuri tänään. Päätin yrittää hieman lepytellä Metsän Väkeä, ja laadin kauriinmetsästysloitsun Tapiolle ja Mielikille vanhoja, suomalaisia loitsuja mukaillen. Sitä sitten toistelin mielessäni, kun istuimme metsästäjäystäväni kanssa pellon reunalla passissa.

Kului tunti, toinen, kolmas. Tuijotimme tyhjää peltoa, ja mietin jo, eikö vieläkään? Hämärä oli juuri laskeutumassa, kun se tapahtui aivan yllättäen: kauris loikki sivustamme pellolle, ja lähti tulemaan suoraan meitä kohti! Sydämeni jätti taatusti ainakin kolme lyöntiä välistä. Eläin  pysähtyi, huomasi meidät ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Metsästäjä vihelsi, ja se pysähtyi uudelleen. Ja sitten kajahti laukaus. Kauris kaatui maahan, ja juoksimme sen luokse. Siinä se nyt oli! Rumpunahka.

Viimein kärsivällisyys palkittiin!

Se oli naaraskauris, kaunis ja siro aikuinen. Otimme jahtiryypyt rommipullosta, ja kaadoin aimo tilkan myös maahan, kiitokseksi Metsän Väelle. Kannoimme kauriin metsän laitaan, jossa metsästäjä suolisti sen. Alkoi olla jo melko hämärää, mutta täysikuu pilkahteli aina välillä pilvien raosta, valaisten karua, syksyistä maisemaa. Kuljetimme ruhon pois metsästä, ja sain auttaa metsästäjää nylkemään sen. Talja irtosi siististi, eikä siihen jäänyt kovin paljon lihan tai rasvan jäänteitä.

TALJAN PUHDISTUS

Seuraavaksi vein tulevan rumpunahkani kotiin, huuhtelin siitä enimmät veret ja roskat haalealla vedellä, ja aloin puhdistamaan sitä. Levitin terassille jätesäkkejä, joiden päälle asetin taljan lihapuoli ylöspäin. Sitten kaavin lihan, rasvan ja kalvot nahasta irti mahdollisimman tarkasti, puukkoa ja muovisia pakkelilastoja apuna käyttäen. Huomasin, että homma onnistuu parhaiten sormin; kun saa ujutettua sormet sopivasti kalvojen alle, saattaa nahasta irrota kerralla suurikin lihanpalanen.

Taljan lihapuoli puhdistetaan mahdollisimman tarkasti. Apuna voi käyttää puukkoa.

Vaikka nahka on todella vahvaa, varovaisuus on tässä työvaiheessa paikallaan erityisesti puukkoa ja muita teräviä työkaluja käytettäessä. On pyrittävä välttämään nahan rikkoutumista. Jos kuitenkin käy niin, että nahkaan tulee pieni viilto tai reikä, se ei välttämättä merkitse sitä, että koko työ olisi pilalla. Kuivuessaan nahka tiivistyy, jolloin reikäkin ikään kuin supistuu umpeen. Minun rumpukalvossani on pieni luodinreikä rummun ulkosyrjällä. Siitä tuskin on mitään haittaa. Kannattaa kuitenkin edetä rauhallisesti, ja uhrata nahan puhdistukseen riittävästi aikaa. Mitä enemmän panostat tähän vaiheeseen, sitä parempi on lopputulos.

KARVOJEN POISTO PH-LIOTUKSEN AVULLA

Kun nahan lihapuoli on puhdistettu, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli taljan karvomiseen. Karvojen

poistoon on olemassa useita eri tapoja. Perinteisesti lapinnoidat ovat mädättäneet poron nahkoja talven yli lumihangessa, minkä jälkeen karvat ovat irronneet niistä helposti kaapimalla. Itsellä ei kuitenkaan ole taajamaolosuhteissa tällaiseen mahdollisuutta.

Kysyin neuvoa eräältä kokeneelta perinnemetsästäjältä ja rumpujen tekijältä, ja hän neuvoi minua käyttämään emäsliotusta eli pH-käsittelyä. Tämä menetelmä sopii erityisesti silloin, kun rumpua tehdään "kaupunkiolosuhteissa" ja on pyrittävä välttämään ylenmääräistä sotkua ja hajuhaittoja.

Kaliumhydroksidi.

Emäslikoa varten tarvitset suuren saavin (40 - 50 litraa), kaliumhydroksia (KHO) sisältävää viemärinaukaisuainetta raemuodossa, vaa'an, sekoituskepin, suojakäsineet, suojalasit ja lämmintä vettä. 

Huolehdi silmien ja käsien suojauksesta, sillä kaliumhydroksidi on vahva emäs! Siihen ei pidä koskea paljain käsin (tosin tämä vesiliuos ei ole niin syövyttävää, että ihosi palaisi siihen koskiessa), ja on varottava etteivät lapset tai kotieläimet pääse siihen käsiksi.

Mitataan saaviin noin 10 litraa kiehuvaa vettä, johon punnitaan 140 grammaa viemäriraetta. Minä käytin TeknoSeesam Viemärinavaus Rae -merkkistä ainetta, jota ostin Kärkkäiseltä. Sekoitetaan, ja sen jälkeen lisätään noin 30 litraa kädenlämpöistä vettä. Talja asetetaan saaviin likoamaan siten, että se pysyy koko ajan veden alla - apuna voi käyttää esimerkiksi paria suurehkoa kiveä (pese nämä ensin). 

Talja likoamassa saunan lauteiden alla.

Saavi asetetaan lämpimään paikkaan esimerkiksi

saunaan tai lämmitettyyn ulkovarastoon. Itse pidin saavia saunan lauteiden alla. Muista huolehtia, etteivät lapset tai eläimet pääse saaviin käsiksi.

Liotuksen aikana vettä sekoitellaan välillä esimerkiksi puukepillä, ja nahkaa voi samalla käännellä vedessä. Näin se altistuu kauttaaltaan emäsliuokselle. 

Samalla tarkkaillaan karvojen irtoamista erityisesti jalkojen paikoissa, joissa karva on tiukemmin kiinni kuin muualla; nahka on valmis kaavittavaksi, kun karvat irtoavat sen pinnalta sormella kevyesti työntämällä, eikä nahan pinnalle jää enää "sänkeä". 

Kaiken kaikkiaan liotus kestää kauriin tapauksessa pari kolme vuorokautta. Liuos (ja nahka) saattaa alkaa hieman haiskahtaa erityisesti liotuksen loppuvaiheessa, mutta se kuuluu asiaan.

Liotuksen jälkeen talja saa roikkua hetken ulkona kuivumassa. 

Kun karvat irtoavat nahasta helposti, on pH-käsittely valmis. Voit hieman huuhtaista nahkaa, minkä jälkeen se levitetään karvapuoli ylöspäin jätesäkkien päälle karvottavaksi. Muista käyttää tässäkin suojavarusteita! Itse suoritin operaation terassillani, ja suosittelen lämpimästi tekemään tämän vaiheen ulkotiloissa; emäskäsitelty nahka haisee aika pistävälle, ja karvojen poistamisesta aiheutuu jonkin verran sotkua. 

Talja on nyt valmis karvomista varten. Kannattaa suojata työalue jätesäkeillä ja käyttää suojakäsineitä.

Karvojen poistamisessa voi käyttää apuna pyöreäreunaista - ei siis terävää - kumilastaa tai puunpalasta, jolla työnnetään ja vedetään karvoja nahan pintaa pitkin. Itse poistin suurimman osan karvoista ihan vaan sormilla työntämällä (kumihanskat kädessä). Lopputuloksena sinulla on sileä, karvaton nahka!

NAHAN NEUTRALOINTI JA KUIVAAMINEN

Seuraavaksi nahka neutraloidaan, eli palautetaan sen pH jälleen normaaliksi. Emäsliossa se on imenyt itseensä vettä, ja se on hieman turvonnut ja kellastunut. Nyt nahka huuhdellaan huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä (ämpäriin voi vaihtaa vettä useamman kerran, ja huljutella nahkaa siinä), ja sen jälkeen liotetaan sitä vesi-etikkaliuoksessa (sekoita 10 litraa vettä ja noin 5 dl väkiviinaetikkaa) noin tunnin ajan. Lopuksi vielä huuhdellaan vedellä, ja tadaa! - nahka on valmis pingotettavaksi kuivumaan!

Tässä kuvassa raakanahka on jo kuivunut.

Nahan kuivatusta varten kannattaa rakentaa kehikko esimerkiksi vanhoista laudanpätkistä tai puurimoista. Kehikon tukevuuteen on syytä kiinnittää huomiota, sillä kuivuessaan nahka kiristyy ja kohdistaa kehikkoon melkoisen voiman. Minun kehikkoni taipui nahan kuivuessa melkoiselle mutkalle. Kehikkoon voi porata reikiä kiinnitysnarujen pujottamista varten.

 Nahkaa pingottaessa sen reunoihin tehdään pieniä reikiä, joista pujotetaan kiinnitysnarut. Itse käytin nahan kiinnittämiseen vahvaa pyykkinarua. 

Kiinnityskohtia kannattaa olla riittävän tiheässä, että kuivumisen ja tiivistymisen aiheuttama voima jakautuisi tasaisesti koko nahan alueelle, eikä aiheuttaisi johonkin kohtaan liikaa painetta. Jätä nahka aika löysälle, se tiivistyy kuivuessaan yllättävän paljon. Itse kiinnitin nahan aluksi aivan liian tiukalle, joten jouduin kuivumisen aikana löysäämään naruja.

Anna nahan kuivua aluksi ulkona (jos kevät, kesä tai syksy) päivän ajan, ja siirrä se sen jälkeen lämpimiin tiloihin kuivumaan. Minä kuivatin nahan makuuhuoneessani, mutta mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi lämmitetty ulkovarasto tai autotalli olisi hyvä vaihtoehto. Kuivuminen kestää noin viikon. Sen jälkeen raakanahka on valmis, ja sen voi leikata rumpukalvoksi.

❤ Korppi ❤