Rummun valmistus (osa 1): SUUNNITTELU

Noitarumpu, shamaanirumpu, voimarumpu, intiaanirumpu, kehärumpu, kannus… nimityksiä on useita, eikä ihme - rumpuja on käytetty eri kulttuureissa jo tuhansia vuosia soittimina ja maagisina työvälineinä. Meillä Pohjolassa puusta ja nahasta valmistettu rumpu on liitetty erityisesti shamaaneihin eli noitiin.

Minulla ajatus oman rummun valmistamisesta syntyi noin vuosi sitten. Idea "vain tuli jostain", ja alkoi sitkeästi tuoda itseään esille, vaikka en ollut kuuna päivänä ajatellut tarvitsevani rumpua. Minulla ei juurikaan ollut aikaisempaa kokemusta aiheesta. Olin toki shamanismista lueskellessani törmännyt kuvauksiin rummun käytöstä Alisen matkoilla ja parantamisessa, ja kuullut kehärumpumusiikkia, jonka maanläheinen sointi tuntui jotenkin tutulta ja kotoisalta. En ollut kuitenkaan koskaan nähnyt noitarumpua "livenä", saati päässyt soittamaan sellaista. Mutta nyt Sisäinen Viisauteni puhui - tai oikeastaan huusi minulle: oma rumpu on saatava!

Kuvioita vaille valmiina!

Aloin tutkia asiaa. Etsin netistä ja kirjastosta tietoa rummuista, kuulostellen samalla omia tuntemuksiani. Ensinnäkin piti päättää, tekisinkö rumpuni itse vai ostaisinko sen valmiina. Intuitioni sanoi, että rumpu kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle itse. Luin jostain, että noitarumpua ei voi ostaa, vaan se on tehtävä itse, saatava lahjaksi tai löydettävä. Sisäinen Viisauteni toisteli samaa: rumpu pitää tehdä itse.

Kärsimätön ja epäileväinen egoni sen sijaan harasi vastaan, sillä enhän minä ole mikään metsästäjä! Miten ihmeessä saisin rumpuni koskaan valmiiksi, jos kaikki valmistusvaiheet pitäisi tehdä itse nahan hankkimisesta lähtien? Tietoa rumpunahasta ja sen käsittelystä tuntui sitä paitsi löytyvän niukasti, ainakaan suomen kielellä. No hyvä on, teen rummun itse, vaikka siihen kuluisi kymmenen vuotta, päätin lopulta.

Hankin lisää tietoa rummun materiaaleista ja valmistustavoista. Opin, että nahkaa on olemassa kahta eri tyyppiä: raakanahkaa ja muokattua nahkaa (parkkinahkaa, josta valmistetaan esimerkiksi kenkiä ja laukkuja). Rummun valmistuksessa käytetään raakanahkaa.

Raakanahka on nimensä mukaisesti käsittelemätöntä nahkaa. Se irrotetaan eläimestä, puhdistetaan lihan jäänteistä ja rasvasta, karvotaan eli poistetaan karvat, ja kuivataan. Kuivuttuaan raakanahka on kovaa ja melko kestävää, ja kuivuessaan se myös kutistuu jonkin verran. Vesiliossa se jälleen pehmenee ja laajenee, ja näin sen voi kiinnittää esimerkiksi juuri rummun kalvoksi.

Seuraavaksi minun piti päättää, minkä eläimen nahasta rumpuni valmistaisin ja selvittää, miten saisin sellaisen hyppysiini. Lapinrummut on perinteisesti tehty poron nahasta, ja rummun valmistukseen sopivia poron raakanahkoja voi ostaa netistä esimerkiksi Kemin Nahkatarvikkeesta. Mutta minä en ole lapinnoita, enkä aikonut ostaa valmista nahkaa. Halusin valmistaa rumpuni jonkin paikallisen eläimen nahasta.

Yksityiskohta rummun sisäreunan nahkapunoksista.

Haastattelin tuttua metsästäjää ja eläintentäyttäjää. Naurettuaan projektilleni ensin hyvän tovin hän tuumi, että metsäkauriin nahka saattaisi sopia tarkoitukseeni parhaiten. Eläin olisi tarpeeksi suuri, jotta sen nahasta saisi tehtyä rummun. Kauriin nahka olisi myös tarpeeksi kestävää. Metsästäjä lupasi auttaa minua nahan hankkimisessa, mutta joutuisin odottamaan seuraavaa syksyä ja kauriinmetsästyskautta. Ei kai tässä sitten muu auta, minä ajattelin.

Nahkaa puhdistamassa.

Odotellessani seuraavaa kauriinmetsästyskautta opiskelin lisää rummuista ja niiden valmistusmenetelmistä. Nyt tiedän, että oman noitarummun valmistus ei ole ylivoimainen projekti, mutta varsinkin alkuvaiheessa avoimia kysymyksiä oli paljon. Suomessa on muutamia asiaan vihkiytyneitä henkilöitä, jotka valmistavat rumpuja myyntiin ja jotka myös järjestävät kursseja aiheen tiimoilta. Tällainen kurssi voi olla oikein hyvä vaihtoehto, jos oman rummun rakentaminen on ajankohtaista, mutta olet epävarma miten edetä, tai et luota käsityötaitoihisi.

Oman rummun rakentaminen onnistuu toisaalta ilman kurssejakin, jos vain aikaa ja kärsivällisyyttä riittää - ja lopputulos palkitsee tekijänsä! Minun kohdallani päätös rakentaa noitarumpuni mahdollisimman pitkälle itse oli ehdottomasti oikea: opin Matkan varrella hurjasti uusia taitoja, koin karvaita takaiskuja ja mahtavia onnistumisen elämyksiä, ja Sisäinen Ääneni ja luontoyhteyteni vahvistuivat hurjasti. Rumpuni kasvoi alusta asti, pala palalta osaksi minua.

Nyt kun rumpuni on syntynyt, tunnen itseni kirjaimellisesti sen Äidiksi, luojaksi. Tunnen sen rakennusmateriaalit kuin omat taskuni, katsoinhan kauriin loikkimista pellolla vain hetkeä ennen kuin se kaatui metsästäjän luodista. Irrotin nahan itse eläimestä, kun se oli vielä lämmin, ja puhdistin ja karvoin sen. Taivutin rumpukehän tervalepästä, ja ihmettelin kuinka maagisesti puu taipuukaan. Paitsi silloin, kun se halkeaa… Mutta rummun valmistuksesta lisää seuraavissa osissa. 😊

Rumpukalvon kaavoitusvaihe. Tässä ollaan jo projektin loppusuoralla. Nahka on puhdistettu ja kuivattu,
ja rumpukehä on taivutettuleppälaudasta. Poltin kehän sisäpuolelle kolvilla itselleni tärkeitä kuvioita. 

RUMMUN SUUNNITTELU PÄHKINÄNKUORESSA

Mistä saan oman noitarummun?

Vaihtoehtoja on kaksi: voit valmistaa rummun itse, tai ostaa sen valmiina. Jos päätät tehdä rummun omin kätösin, voit osallistua rummuntekokurssille (näitä järjestetään kesäisin, ks. esim. Rumpu-Ukko, Thuleian Tupa), ostaa rummuntekopaketin (sisältää nahan, rumpukehän ja valmistusohjeet) tai tehdä kaiken itse alusta loppuun saakka. Jos päätät tehdä rummun itse, kuten minä tein, katso seuraavat postaukseni osa 2 nahan valmistelu, osa 3 kehän taivutus ja osa 4 kokoaminen ja viimeistely.

Millainen nahka rumpuun sopii?

Rummussa on kaksi osaa: rumpukalvo ja rumpukehä. Rumpukalvo pingotetaan raakanahkasta eli kuivatusta eläimen nahasta. Nahan on oltava riittävän suuri ja kestävä. Soveltuvia eläimiä ovat esimerkiksi poro, peura, kauris, hirvi ja nauta. Miksei lammas, vuohi tai sikakin kävisi.

Mistä nahan voi hankkia?

Valmiita rumpunahkoja voi ostaa esimerkiksi nettikaupoista, kokeile googlettaa hakusanoilla "rumpunahka", "raakanahka", "shamaanirumpu" jne. Jos olet metsästäjä tai tunnet metsästäjän, tai saat jollain muulla tavoin käsiisi sopivan eläimen taljan, voit tehdä raakanahan itse. Talja puhdistetaan, ja siitä poistetaan karvat mädättämällä tai ph-käsittelyn avulla. Sen jälkeen nahka pingotetaan kehikkoon kuivumaan.

Mistä rumpukehän voi hankkia?

Rumpukehä on yleensä puuta. Voit ostaa sen valmiina netistä, tilata puusepältä tai tehdä sen itse. Kehäksi taipuvia kotoisia puulajeja ovat muun muassa tervaleppä ja haapa. Taipuminen perustuu lämmölle ja/tai kosteudelle.  Halutessasi voit kiinnittää kehään kädensijan, mikä saattaa helpottaa rummun käsittelyä. Kehän voi halutessaan myös maalata, petsata tai vahata, ja siihen voi piirtää tai polttaa itselleen tärkeitä maagisia merkkejä.

Miten rumpu kasataan? Mitä töitä viimeistelyvaiheeseen kuuluu?

Rummun osien yhdistämiseen on olemassa useita eri tapoja. Nahka voidaan kiinnittää kehään nahkanauhan tai jonkin muun narun avulla, tai naulaamalla. Nahkaa ei pidä kiinnitysvaiheessa pingottaa liian tiukalle, sillä kuivuessaan raakanahka kutistuu yllättävän paljon - ja liian tiukalle pingotettu nahka saattaa pahimmassa tapauksessa revetä. Viimeistelyvaiheessa rumpunahka suojataan rasvaamalla, ja kalvon ulkopinnalle voi halutessaan piirtää tai maalata kuvioita.

Rummun lisävarusteet?

Rumpua soitaan lyömällä kalvon pintaa kapulalla. Myös kapulan voi valmistaa itse tai ostaa valmiina. Lapinnoidat ovat valmistaneet rumpukapulansa poron sarvesta, muotoilemalla siitä T-kirjaimen muotoisen kappaleen. Itse valmistin kapulan löytämästäni puun oksasta: katkaisin siitä noin 30 cm:n pituisin pätkän, jonka päähän kiedoin pehmusteeksi kangasta. Tästä lisää omassa postauksessaan. Jos kuljetat rumpua mukanasi esimerkiksi metsässä, sille kannattaa myös valmistaa tai hankkia jonkinlainen kantokassi.

Rummun vihkiminen?

Jotkut ovat sitä mieltä, että rumpu ei ole shamaani- tai noitarumpu ennen kuin se on vihitty kyseiseen käyttöön. Vihkimisrituaalin yhteydessä rumpu ikään kuin herätetään henkiin, ja se saa oman haltiansa. Shamaanin on sanottu voivan nähdä tämän rummun haltian. Vihkimisessä rummulle esitellään elementit, siihen "ladataan" haluttuja ominaisuuksia, ja samalla se myös yhtyy omistajaansa. Vihkimisestä lisää juttua omassa postauksessaan.

Mitä muuta suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon?

Opettele kuuntelemaan Sisäistä Ääntäsi, ja noudattamaan sen neuvoja esimerkiksi materiaalivalintojen suhteen. Vaikka päättäisit tehdä kaiken alusta asti itse, apua saa ja kannattaa pyytää tarvittaessa. Noitarummun rakentaminen on parhaimmillaan mainio oppimisprosessi ja syvällinen henkinen matka itseen - älä kiirehdi, vaan etene rauhallisesti askel kerrallaan. Lopulta palaset loksahtavat kohdalleen. Luota siihen, että rumpu valmistuu juuri oikealla hetkellä: sitten kun sinä olet valmis.

❤ Korppi ❤