Kekrinä juhlitaan satovuoden päätöstä

Kekri on vanha suomalainen elinkeinovuoden päätösjuhla, jota on vietetty perinteisesti syksyn pimeimpään aikaan marras-joulukuussa. Tällöin vainajien ajateltiin olevan erityisen aktiivisesti liikkeellä. Vainajien henget eli martaat tulivat marraskuussa katsastamaan, kuinka taloissa elettiin ja noudatettiin esivanhempien perinteitä. Samalla he tulivat nauttimaan osaansa satovuoden tuotosta.

Saunatonttu, kodinhaltija sekä esi-isien henget saavat Kekrinä kestitystä.
Sadonkorjuuleipä ja Koskenkorva-ryyppy saunan lauteille katettuna.

Kekriä on meillä Suomessa vanhastaan vietetty kylä- ja talokohtaisesti hieman eri aikoina. Ajankohta vaihteli syyskesästä myöhäiseen syksyyn sen mukaan, miten sadonkorjuu saatiin kyseisenä vuonna päätökseen. Vuotuinen satovuoden päätösjuhla siihen liittyvine vainajainpalvontamenoineen on yleiseurooppalainen traditio. Muinaiset keltit viettivät talven alkamisen merkiksi samhain-juhlaa, josta Irlannissa kehittyi halloween. Katolinen pyhäinpäivä sijoitettiin aikoinaan marraskuun 1. päivälle korvaamaan kekrin, samhainin ja halloweenin tapaiset pakanalliset vainajainpalvontajuhlat. Sittemmin nämä eri perinteet ovat ainakin osittain sekoittuneet keskenään, ja niiden ajankohta on yhdenmukaistunut loka-marraskuun taitteeseen.

Marsipaanikurpitsoilla koristeltu mutakakku kruunasi lasten halloween-juhlat.

Kekrin juhlintaan on perinteisesti liittynyt hyvä ruoka ja juoma, talon ja karjan haltijoiden lepyttely, sekä esi-isien henkien eli suvun vainajien kestitys. Hyvin kohdeltuina martaiden ja haltioiden uskottiin takaavan talolle hyvän sato- ja karjavuoden. Kekrinä isännät ja emännät tekivät taikojaan taatakseen seuraavaksi vuodeksi hyvän sadon. "Kekrinä annettiin lehmille ja lampaille talkkunaa ja sanottiin: Kekri, kekri, lehmäseni! Kekri, kekri, lamposeni!" (SKVR VII5 loitsut 4323. Nurmes. Herranen n. 57. -16. )

Monin paikoin oli tapana myös pukeutua kekrin aikaan naamiaisasuun, ja kierrellä naapuritaloissa kestitystä vaatimassa. Jos sitä ei alkanut kuulua, saattoivat nämä kiertelevät kummajaiset uhata rikkoa talon uunin. Aikoinaan tämä oli vakava uhkaus, sillä ilman toimivaa uunia talo oli tietysti asumiskelvoton. Niinpä oli parempi antaa uhkailijoille viinaryyppy tai nisupalanen. Vierailijoita kutsuttiin muun muassa keyrittäriksi, köyrimöröiksi ja köyripukeiksi.

Muistitiedon mukaan satovuoden päätös saattoi olla erityisesti lapsille pelottavaa aikaa, sillä kaikenlaiset kummajaiset olivat liikenteessä ja tekivät pahojaan: "Keyrinä lapset pelkäävät, että Kekri nostaa heidät räppänään savuun, ja tahtovat kehrätä, sillä Kekri kysyy: Kekri kellar, jouhi jollar, Onko viihtie, onko keriä, Onko verkkuu?" (SKVR VII5 loitsut 5091. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n. 223. -08. )